35

Seuraan ja luen monia anoreksia-aiheisia blogeja, ja aina kun näen kuvia anorektisen laihoista ihmisistä mulle nousee esiin inho. Inho sitä luista rintalastaa tai niitä narunvarren paksuisia käsiä kohtaan. Ainoa mikä mua ei (yleensä) ällötä on jalat, ne ohuet reidet ja kauniit pohkeet. Mä haluan laihat jalat. Kauniit ja hoikat reidet.

Toki pidän muutenkin pyykkilauta vatsoista sekä pienistä ranteista. Mutta niiden näkeminen muilla ihmisillä sattuu mua ihan fyysisesti kuin henkisestikin. Tekisi vain mieli huutaa että syökää normaalisti ja terveellisesti, silloin olisitte paljon kauniimpia! Omalla kohdalla omia neuvoja on vain niin vaikea noudattaa.

Joudun ottamaan seuraavaan terapiaan eväät mukaan ja syömään yhdessä terapeuttini kanssa. Mitä mä otan mukaan, miten mä edes pystyn syömään lähes tuntemattoman ihmisen silmien alla. Mä olen jo melkein normaalipainoinen, en mä ole vaarassa kuihtua. Hän taisi vain säikähtää kun sanoin että mun syömishäiriöajan ylimmän ja alimman painon välillä on ollut 12 kiloa. Järkytyin itsekin vähän kun tajusin että se on aika paljon. Ja sitten mun pää toisaalta huutaa että miten mä olen antanut itseni nostaa painoa näin paljon. Ja mä en taas tiedä että mitä ääntä mä kuuntelen. Sitä mun omaa "järjen" ääntä vai laihdutuksen kannalla olevaa ääntä?

  Mitä mun pitää tehdä?