lauantai 23. joulukuuta 2017

Blind-fold on you cannot hide (41)

Taas yksi uneton yö. Tai no onhan tätä yötä vielä jäljellä, mutta en usko että saan nukuttua ollenkaan. Otin unilääkkeen mutta ei sekään auta. Päässä pyörii ajatuksia ja kaikki tuntuu taas vaihteeksi niin helvetin vaikealta.

Kuulokkeet päässä musiikki huutaa täysillä mutta mun ajatukset eivät jätä mua rauhaan millään. Tekisi mieli lähteä ulos juoksemaan paljain jaloin ja tuntea edes jotain. Mulla on niin tyhjä olo vaikka tunnen kaiken niin suuresti. Menneisyydestä tulee takaumia jatkuvalla syötöllä enkä mä saa niitä loppumaan. Etsin netistä muiden ihmisten tarinoita ja kerään tietoa, mutta olen lukenut jo kaiken.

Kunpa olisin tappanut itseni vuosia sitten.

Jouluaatto on huomenna. Vihaan joulua, jouluna ei ikinä tapahdu mitään hyvää. Valitettavasti alkoholi kuuluu oman perheeni jouluun, tosin se kuuluu muutenki jokaiseen viikonloppuuni. En itse juo kuin maksimissaan kerran kuukaudessa, mutta tuntuu että kaikki mun ympärillä on ympäri päissään pari päivää viikosta. Ja mä vihaan humalaisia ihmisiä.

Näin tänään sattumalta yhden ihmisen, joka aina kertoo kuinka mä olen niin iloinen ja nauravainen aina. Ilopilleri. Sellanen mä haluankin olla, ja pääsääntöisesti olenkin. Silti näinä vaikeina hetkinä tekisi mieli vain huutaa kaikkien ihmisten naamaa päin että mä en jaksa olla aina se johon ei satu mikään. Mulla on paksu nahka enkä halua aina näyttää jos muhun sattuu. Mutta ei kai kukaan tahdo? Mä en vaan edes välillä saa näyttää sitä että mä en jaksa. Koko ajan ulkopuolelta tulee paineita, kuinka mun pitäisi muuttaa pois kotoa, pärjätä ylioppilaskirjoituksissa, olla panikoimatta, elää kun mulla ei ole mitään syytä käyttäytyä näin. Mulla on ollut helppo elämä, mun pitäisi olla niin helvetin kiitollinen siitä että mä edes elän. Olla niin kiitollinen kaikesta. Kyllä mä olenkin. Tiedän että elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta munkin elämässä on tapahtunut asioita joita ei kuuluisi tapahtua. Ja juuri nyt musta tuntuu etten pääse noista asioista yli.

Enkä mä osaa puhua kenellekään. Ehkä ennen osasin, mutta en enää. Sekin taito on otettu multa pois.

Mä en vaan jaksa välittää enää mistään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan jokaista kommenttia.