24

Mua pelottaa. Oksettaa. Ahdistaa. Mä haluan niin paljon olla normaali, mutta mä en voi sille mitään että mun pää elää menneisyydessä. Vaikka mä yritän parhaani taistella sitä vastaan.

Mä satutan muita olemalla tälläinen, mä en halua satuttaa. Tai haluan, mä haluan saada ihmiset ymmärtämään että mä olen kamala. Että mun kanssa ei kannata olla. Jos mä en päästä ketään mun lähelle niin kukaan ei voi satuttaa mua. Vaikka mä tiedän että sä et koskaan satuttais mua. Mä en vaan osaa luottaa. Mua pelottaa olla näin pieni ja heikko. Se on ennenkin kostautunut mulle, musta ei ole fyysisesti vastusta kenellekkään. Mä pelkään kosketusta aivan helvetisti, mulla kestää lähemmäs puoli tuntia edes istua rennosti mun poikaystävän vieressä. Vaikka hän on maailman luotettavin ihminen.

Mä juon itseni niin huonoon kuntoon ettei millään ole enää mitään väliä. Siihen pisteeseen kun mä en jaksa enää välittää.

Mä oon todella epätoivoinen elämän suhteen. Mä en jaksa. Mä en tule elämään pitkään. Mun elämällä ei ole enää mitään väliä. Mä tapan itseni kuitenkin tässä muutaman vuoden sisällä. En tiedä vielä milloin, mutta mä en elä enää lukion jälkeen.

23

Taas mä syöksyn siihen anan maailmaan. Mä lähes saavutin sen pelottavan normaalipainon alarajan, ja mikään ei muuttunut. Nyt mä olen vain lihava. Tästä on hyvä päästä vain alaspäin, kun on jotain mitä laihduttaakin.

Mä triggeröidyn kun katselin vanhoja kuviani. Mä olen ollut aivan helvetin pieni. Mä nään sen vasta nyt. Silloin tunsin itteni valaaksi. Mä haluan olla niin pieni taas.

En ole käynyt koulussa kahteen viikkoon. Mitä väliä, mä tapan itteni kuitenkin. Huomenna mulla on polikäynti, en usko että siitäkään on mitään "hyötyä". En mä edes tiiä mitä mä haluan. Kai mä haluan olla normaali. Tai kuollut.

22

Tällä hetkellä mä vaan toivoisin että mä voisin kuolla.

Mä viillän ja viillän, mutta en tarpeeksi syvälle. Mä oon aivan vitun loppu.

Mä en jaksa.

21

Mä oon alkanut syömään yli mun kulutuksen, ihan omasta tahdosta. Mä oon kyllästynyt siihen kuinka ihmiset pitävät mua 10-13 vuotiaana vain sen takia, kun mä olen niin pienikokoinen ja muodoton. Näytän kasvoistakin todella lapselliselta.

Paino ei ole mennyt suuntaan tai toiseen tämän "lihotuskuurin" aikana. En mä kyllä tiedä mihin painoon mä tähtään. Entäs jos tää paino missä nyt oon, on se paino missä mun kehon on hyvä olla? Mä oon aina ollu pienikokoinen vaikka olisinkin syönyt jäätäviä määriä huonoa ruokaa.

Päiväosasto-jaksokin loppui viime viikolla, olin perjantaina jo koulussakin! Mulla on todella helppo jakso, vain kaksi kurssia. Nyt on hiihtoloma. Ahdistaa kouluun meneminen, olkoonkin niin että mulla on helppo jakso. Viime koulupäivä loppui suureen paniikkikohtaukseen bussipysäkillä kotiin lähtiessä. Mutta nykyään mulla on vähän motivaatiota selvitä eikä jäädä tuleen makaamaan.

Mä saan parantua.