28

4 päivää kulunut. Ei se edes näytä pahalta.

27 Päivystysreissu - taas

Viime postauksesta on melkein kuukausi. Tuntuu että on tapahtunut paljon mutta ei kuitenkaan mitään.

Masennus on taas vaikeampi kuin vähään aikaan. Keskiviikkona join liikaa, ja sain päähänpiston ottaa lääkkeitä. Otin panacodia, buranaa ja ketipinoreita. Sain fiiliksen että viillän. Ja niin mä viilsin, liian syvälle. Ohikulkija soitti mulle ambulanssin, ja lopulta poliisit kun en suostunut lähtemään hoitoon. Niimpä mä menin päivystykseen poliisisaattueella taas kerran. Mua nolottaa niin paljon. Siellä lähdin vain kävelemään pois, etsin uloskäyntiä kunnes hoitaja soitti vartijan vahtimaan mua. Mietti jo pitääkö mut laittaa eristykseen. Mutta siinä vaiheessa mä en enää uskaltanut laittaa vastaan, mut ois heitetty osastolle jos olisin ollut vastahakoinen. Siinä jonkin ajan kuluttua mut tultiin tikkaamaan ja kyseltiin että mitä mun päässä pyörii ja tsekattiin oonko psykoottinen. En ole. Pääsin pois, ja nyt sitä ollaan 5 tikkiä kädessä.

Valehtelin isälle että olin keskiviikkoyön poikaystävällä, ja olin pitkähihaisella kotona. Tänään valehtelin että mulla oli koulurepussa sakset ja osuin vahingossa niihin. Läpi meni.

Voi kuinka mä vihaankaan itseäni.

26

Mulla menee jotenkin tosi hyvin. Mä oon ilonen, ulkona paistaa aurinko ja on lämmin. Oon saanut hoidettua muutamia asioita, esimerkiksi perjantaina menen ajamaan autokoulun harjoitteluvaiheen ryhmäajon, teatteriesitykset alkavat sunnuntaina - ja mä oon melkein normaalipainoinen.

Mä en itsekään voi uskoa sitä. Viime keväänä tähän aikaan painoin noin 42 kiloa. Nyt vuotta myöhemmin mä olen 49 kiloa painava lähes normaalipainoinen. Ekaa kertaa elämässäni. Ja ei, mä en tunne oloani (usein) yhtään liian suureksi.

Mä olen matkalla polilta kotiin. Koulunkäynti takkuaa vielä pahasti, mutta mä en jaksa antaa sen häiritä mua nyt. Mä olen iloinen.

Tänään on hyvä päivä!