Päiväni kuvina (39)

Olin laittanut herätyksen klo 8.45 mutta heräsin vasta vähän ennen yhdeksää. Selaan nopeasti snapchatin ja whatsapp-viestit jos niitä on yön aikana tullut. Sen jälkeen pesin hampaat ja kasvot ja laitoin rasvaa.

Sen jälkeen meikkasin. Tänään meikkasin enemmän kuin yleensä, laitoin jopa meikkivoidetta ja eyelinerit. Yleensä laitan vain kulmakarvageeliä ja ripsiväriä.

Suoristin hiukset.

Söin aamupalaksi kaksi palaa paahtoleipää ja lasin vettä. Näyttääpä toi margariinimäärä suurelta..

Kello 10.15 lähdin bussipysäkille ja matkalla poikkesin lähikaupassa ostamassa mangopilttiä terapiaan.

11 aikaan olin jo odottamassa terapian alkua. Aika mulla on joka tiistai 11.15. Tänään alotettiin vähän aikaisemmin.

Kaverini tuli mua vastaan 12 aikaan ja mentiin hänen koululleen syömään. Eipä vielä kukaan ole valittanut etten ole sen koulun oppilas. :D Vegaaniuden "heitin pois" kauan sitten, en millään pysty noudattamaan täysin vegaanista ruokavaliota..

Syönnin jälkeen lähdimme käymään kauppakeskuksessa vaihtamassa kaverini sim-kortti nanosimiksi. Samalla käytiin mm. Tigerissa mutta mukaan lähti vain KitKat-patukka. :D

Kahden aikaan olimme jo mun koululla koska olin menossa opolle. YO-kokeisiin ilmottautumiset on nyt hoidettu. Enää muutama hassu kuukausi kirjoituksiin..

Olin kotona neljän aikaan ja söin ruisleipää. Melkein heti sen jälkeen isä lähti heittämään mua kouluun. Ruotsin koe alkoi viideltä ja tein sitä vähän yli tunnin. Meni ihan hyvin, toisaalta en osaa yhtään arvioida minkä numeron saan.

Isän kyydillä tultiin kotiin ja hän laittoi jotain nopeaa ruokaa sillä välin kun imuroin. Otin rautalisän koska hemoglobiini on edelleen heikolla tasolla. Haluan päästä luovuttamaan verta ja silloin hemoglobiinin pitää olla kunnossa, mulla se on nyt 106. Lisäksi mun pitäisi saada nostettua painoa siihen 50 kiloon, muuten ei voi luovuttaa verta. Tai näin olen ainakin käsittänyt. Tuntuu että mun paino ei vain nouse, vaikka syön.

Seiskan aikaan isälle tuli keikka (hän päivystää tämän viikon) ja lähdin hänen mukaan kun en halunnut jäädä yksin kotiin. Siinä odotellessani yritin lukea englannin kokeeseen mutta eipä siitä paljon mitään tullut. Yritinpähän ainakin.

Kello on kohta yhdeksän enkä enää tee mitään ihmeellistä. Yritän lukea kokeisiin ja siinä sivusilmällä katsoa Greyn anatomiaa johon olen jäänyt taas kerran koukkuun. Menen ehkä poikaystävälleni yöksi mutta sinne ei onneksi ole todellakaan pitkä matka niin voin vaan nopeasti kipittää perille. :D Kohta pitää heittää lääkkeetkin nassuun, jos vaikka saisi unta ennen yhtä.

Kaunis elämä (38)

Mua pelottaa että olen pilannut mun kropan jotenkin peruuttamattomasti. Ensiksi aattelin että kaikki oireet johtuvat darrasta (joka mulla oli kunnolla ekaan kertaan) mutta olo vaan jatkuu ja jatkuu. Mun sydämeen sattuu ja kun yritän hengittää kunnolla tuntuu että rintakehä painaa vastaan ja kurkussa tuntuu pala. Eikä tämä johdu ahdistuksesta, luulisin niin. Mua pelottaa niin paljon etten kehtaa/uskalla varata lääkäriaikaa. Entä jos mä oikeasti olen kuolemassa?

Okei, kyllä mä tajuan että mä olisin kaiken logiikan mukaan kuollut jo. Mutta pää vaan saa aina ajattelemaan pahinta.

Koulu on stressanut todella paljon. En tiennyt että abi-info ollaan jo järjestetty joten en edes tiedä miten ilmottaudun kevään kirjoituksiin. Lähetin opolle hädissäni viestiä ja hän käski käydä tämän viikon aikana luonaan hakemassa lomakkeita. Arvaatkaa vaan olenko käynyt. Noh, tänään ajattelin mennä ennen ruotsin tuntia. Onneksi tässä on vielä aikaa ilmottautua. Tuntuu epätodelliselta ajatella että mä aloitan kirjottamisen muutaman kuukauden päästä. Tässähän pitää aloittaa lukemaan.

Mulla on jäänyt rästiin tehtäviä, ja eilen jätin englannin tunnin väliin että saan yhden enkun kirjoitelman tehtyä. Se oli vasta ensimmäinen poissaolo tämän aineen kurssilta. Ja ensi viikolla alkaa koeviikko eli oon mä ihan hyvin saanut koulussa käytyä.

Paino pysyy siinä samassa 49 kilossa. Se ei ole noin vuoteen liikkunut oikeastaan mihinkään. Ehkä tämä on mun keholle se oikea paino. Ainakin mä jaksan tehdä asioita ihan erilailla kuin hoikempana. Toki koulussa keskittyminen on vielä ajoittain todella vaikeaa, mutta huomaan että kun ei ole niin hirveä nälkä, asiat jäävät pelkällä kuuntelemisella päähän. Kaikista parhaiten opin kun kuuntelen ja teen jotain esim. piirrän samalla. Nyt kun olen pystynyt käymään tunneilla niin huomaan että en mä ehkä olekaan niin huono oppilas, vaikka siltä tuntuukin. Kunpa vielä joskus voisi opiskella ihan täysillä ilman vaikeuksia.

Olen poikaystävälläni, hänellä loppui työsopimus viikko sitten eli hän on kotona päivisin. Hyvä juttu mulle, eipähän tarvitse olla päiviä aina yksin. Katselen kun hän pelaa ja olen onnellinen. Onnellinen siitä että mä olen löytänyt noin ihanan ihmisen vierelleni. Miten toinen ihminen voikaan tehdä elämästä niin paljon kauniimpaa.