11

Mä oon taas ollut enemmän kännissä kuin selvinpäin. Tästä on tullut mulle ongelma. Mut lähetetään päihdetyöntekijälle, ehkä se on ihan hyvä. Mä olen yleensä ollut se, joka ei kauheasti juo. Mä en pidä tästä millaiseksi olen muuttunut. Mä olen hirviö.

Mä olen päättänyt nostaa painoani. Mä joudun joka tapauksessa päiväosastolla opettelemaan taas syömään. Mä en halua olla muodoton, millainen olen nyt. Jos mä vaan uskaltaisin nostattaa painon edes normaalipainon alarajaan. 5 kiloa ylöspäin. Uskallankohan mä ryhtyä siihen.

Mä olen kyllästynyt itseeni, haluan jotain muutosta. Tänään aion värjätä hiukseni ja menen kaverini kanssa ottamaan uudet reiät korviin. Haluaisin niin paljon ottaa Tragus-lävistyksen. Ehkä joku päivä.

Mursin varpaani kännissä, pitäisi soittaa terveysasemalle ja kysyä voiko sille tehdä mitään. En usko, koska varvasmurtumille ei kauheasti voi tehdä mitään, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin kysyä.

Mä olen niin iloinen että joulu on ohi ja kohta tämä vuosi on pulkassa. Paskin vuosi vähään aikaan. En saanut aikaiseksi yhtään mitään positiivista. Ehkä mä ensi vuonna kuolen? Viimeistään ensi vuonna.

Kuollut, kuolleempi, kuollein - Mokoma

10

Ahdistaa, pitäisi ottaa tarvittava (temesta) mutta se väsyttää niin paljon etten halua.

Vihaan joulua, vaikka perheelleni se on vain muutama päivä muiden joukossa. Ainoa mikä on erilaista on ruoka, se suuri vihollinen. Pää laskee kaloreita ja numerot vilisee silmissä. Voinko syödä tuota, jos otan vähän tätä voinko ottaa enemmän tuosta. Pysyykö kalorit tietyssä määrässä, syö järjestelmällisesti, yksi ruokalaji kerrallaan. Harhat jahtaa mua. Mä oon umpikujassa ja väsynyt.

Päiväosastolla aloittaminen voi kestää jopa helmikuuhun asti. Tällä hetkellä yksikin päivä on suuri taistelu. Lääkäri sanoo että syömään opettelu voisi olla yksi haaste päiväosastolla. Mä en enää tiedä mitä kaikkea mun pitää opetella. Syömään, käymään koulussa, pesemään hampaat yksin ollessa, suihkussa käyminen.... Lista jatkuu ja jatkuu.

Mä olen tavallaan jo luovuttanut kaiken suhteen. Mä olen päättänyt kuolla. Mä en elä vanhaksi. Mä antaudun mun mielelle. Mä menen pohjalle enkä koskaan enää nouse sieltä.



Rauhallista joulua jokaiselle joka tämän lukee.

9

Mitäköhän tästäkin pitäisi ajatella.

8

Viiltoa viillon perään. Mä nautin tästä.

7 (F32.3)

M1 lähete akuuttiosastolle. Täällä ainakin perjantaihin asti. Kouraan tuli myös kolmet uudet lääkkeet. Mä olen kuulemma psykoottinen. Mä vaan nauroin, en mä psykoottinen ole. Tänne mut silti ambulansilla tuotiin.

Ehkä mä olen sairas.

Ehkä mä saan apua.

Tätä et sitten kuse, Usva.

6

Turhauttaa todella paljon olla näin hyödytön. En pysty opiskelemaan saati elämään normaalia sosiaalista elämää. Lisäksi vain valitan kaikesta, olen siis kaikinpuolin turha ihminen.

Uudet lääkkeet nostavat painoani. Tai helppoa mun on syyttää lääkkeitä, minähän se tässä ruokaa suuhuni lappaan. Tuntuu että voisin syödä jatkuvasti tulematta täyteen. Vaikka painoa on tullut "vain" kilon verran lisää siihen, mitä yleensä painan, on se aivan liikaa. Auttakaa mua lopettamaan syöminen, mä en saa itseäni niskasta kiinni.

Haluaisin tappaa itseni. Olen valmis tekemään sen. Mietin eri vaihtoehtoja, missä ja milloin. Olen sanonut hoitajalleni että haluan kuolla, mutta hän ei varaa mulle uutta jutteluaikaa. Mä olen niin turha ettei mua tarvitse edes auttaa.

Mun päivät koostuu siitä, että mä herään, olen hereillä muutaman tunnin ja menen takaisin nukkumaan. Mä en halua enää herätä.

5

50 faktaa minusta

Omistan kaksi kissaa

Olen harrastanut ratsastusta 6 vuotta

 Käyn lukiota

Haluan kuolla

Rakastan elokuvia

Harry Potterit on elämä

7 on mun onnennumero

En halua aikuistua

 Mulla on ollut paniikkihäiriö 5-vuotiaasta asti

Olen muuttanut 7 kertaa

Pidän lukemisesta

Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi

Tykkään eri puuroista

Oksennan usein syötyäni

Olen seurustellut kerran

En ole ihastunut

En tanssi wanhoja

Olen käynyt kymppiluokan

Rakastin kymppiluokkaa

Ikävöin vanhaa opoani

Pidän kaikkien vuodenaikojen aluista

Viiltelen

Käyn lukion neljässä vuodessa

Lempiruokani on riisipuuro

Minulla on reuma

Olen ollut useasti päiväosastolla

Painan enemmän kuin koskaan ennen

Ahdistun kaikesta

Pelkään tukehtumista 

Viihdyn yksinäni

En pidä lapsista

Näin äitini viimeksi neljä vuotta sitten

En hallitse alkoholin käyttöäni

Olen ruma

Pidän kaikista väreistä

Hiukseni ovat olleet siniset

... pinkit

sekä violetit

Minulla on kaksi isosiskoa

Jotka ovat minulle puolisisaruksia

Omistan liikaa vaatteita

Haluaisin olla pieni lapsi

En jaksa katsoa tv-sarjoja loppuun

Syön kuutta eri lääkettä

Haaveeni on olla näyttelijä

Olen lapsellinen

Käteni ovat aina kylmät

Otan paljon kuvia kaikesta

Vietän liikaa aikaa netissä

Lauloin koulun pääsykokeissa ja pääsin musiikkilinjalle

4

Sain viime käynnillä kerrottua hoitajalleni paljon asioita, esimerkiksi peloistani, näköharhoista ja itsetuhoisuudesta. Ruoka-asioista en puhunut, en olisi edes voinut sillä isäni oli mukana. Sanotaan nyt kuitenkin näin että ruoka ja liikunta hallitsee mun elämää liikaa. Olen hamstrannut turvaruokia sen varalta jos tuntuu että repsahtaa syömiseen.

Päätettiin, että hän ottaa asiani puheeksi tiimipalaverissa, ja hän jo alustavasti ehdotti päiväosastoa. Olen ollut nuorten päiväosastolla kolme kertaa, nyt menisin nuorten aikuisten puolelle. Kunpa voisi olla alaikäinen.

Mä oon saanut painon alemmas. Aamupaino oli 44.8 kiloa. Tällä viikolla lähtenyt 2 kiloa. Huominen paino pelottaa. Äsken mun oli pakko syödä, en halua valvoa taas koko yötä sen takia, että nälkä ei anna unen tulla. Ei vaikka unilääkkeet olisin ottanut.

Koeviikko menossa. Koulussa sovittiin, että käyn tekemässä kursseja sitten kun saan perusasiat kuntoon. Ei mun ole järkeä opiskella kun en osaa normaalia arkiasioita kuten syödä, nukkua tai kulkea julkisilla. Ehkä näin on ihan hyvä, ärsyttää vaan etten pysty opiskelemaan. Olin mä sentään tänään "töissä", eli taas avustamassa yhden tv-sarjan kuvauksissa. Jee, oon saanut edes jotain aikaiseksi.

Tämän jakson kursseista pääsen läpi luultavasti vain äidinkielen. Parempi sekin kun ei mitään. Kai. Mä en tiedä haluanko mä parantua ja päästä normaaliin elämään. Ei mua kiinnosta. Mä haluaisin vaan kuolla pois, ei tää maailma ole mua varten.

3

Vihdoin mä pystyin lopettamaan yöliikunnan. Ahdistaa tieto siitä, että mitä enemmän liikun sitä vähemmän painan. Miksi en siis liiku enempää?

Tänään maanantaina on koulussa palaveri opiskeluuni liittyen sekä käynti hoitajani luona. Tuntuu niin turhauttavalta käydä missään kun apua en kuitenkaan saa. Mä en ole sairas kenenkään mielestä. He polilla miettivät tarvitsenko ollenkaan apua. Haluaisin sanoa että kyllä tarvitsen, mutta en pysty siihen.

Aamupaino oli tänään 45,2kg. Suunta alaspäin kaikilla elämäni osa-alueilla. Jee.

2

Ruoka ahdistaa aivan helvetisti, ja silti mä syön. Miksi en vain osaa olla syömättä niin kuin ennenkin? Se vaan tuntuu niin vaikealta.

Painan 45,6 kiloa. 6 kiloa enemmän kuin laihimmillani. 

Näin unta jossa sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja kuolin. Kun heräsin en puoleen tuntiin erottanut mikä on todellista ja mikä ei. Koko päivän olen ollut varpaillani, en ole varma olenko olemassa vai en.

Ensi viikolla on koeviikko, enkä ole ollut koulussa melkein kuukauteen. En luultavasti saa suoritettua tämän jakson kursseja. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä taas.

Mä haluaisin niin kovasti tappaa itseni, mutta mä en uskalla. Kävisipä kuoleminen jotenkin vahingossa. Mä en tiedä että jaksanko edes yrittää kammeta tästä suosta ylös. Mä en jaksa välittää mistään.

1

Pakko aloittaa aivan puhtaalta pöydältä tämä kirjoittaminen. Voi kun elämänkin saisi aloittaa aivan alusta, uutena ihmisenä. Tämä blogi keskittyy lähinnä ajatuksiini ja elämääni eri psyykkisten sairauksien kanssa. Tiedän elämäni olevan helppoa verrattuna vaikka skitsofrenikon elämään, mutta olen huomannut kirjoittamisen olevan ainoa keino saada ajatukseni edes jotenkin kuuluviin. Siispä tämä blogi tulee sisältämään lähinnä angstia. En pakota ketään lukemaan blogiani, joten älä sinäkään tule käskemään minua muuttamaan ajatusmaailmaani.

Mun 18-vuotiaan elämään kuuluu vaikea paniikkihäiriö, masennus, epätyypillinen syömishäiriö sekä uuten jäsenenä epävakaa persoonallisuushäiriö. Tämän combon kanssa eläminen on välillä todella vaikeaa, kun lisätään se, että minkäänlaista terapiaa en saa. Kaikenlaisia hoitomenetelmiä on kokeiltu, mutta niistä selitän myöhemmin.

Sairaudet estävät nykyään kotoa poistumisen lähes kokonaan. Lukiota käyn kotoa käsin, kun en pysty matkustamaan julkisilla, enkä koulussa pysty olemaan ollenkaan. Olen musiikkilinjalla, ja harrastan näyttelemistä sekä käyn konservatoriolla teoriatunneilla. Ärsyttää suunnattomasti, etten pysty elämään normaalia nuoren aikuisen elämää. Nyt katson tulevaisuutta mustien lasien läpi, mutta ajatukseni ja mielialani heittelee lähes koko ajan.

Tämä taitaa riittää ensimmäiseksi postaukseski. Kirjoitustahti vaihtelee, joskus saatan kirjoittaa monta kertaa päivässä, joskus voi mennä kaksikin viikkoa ilman postausta. Toivotan kaikki tervetulleeksi lukemaan elämääni, jos tänne blogiini lukijoita eksyy.