lauantai 24. joulukuuta 2016

10

Ahdistaa, pitäisi ottaa tarvittava (temesta) mutta se väsyttää niin paljon etten halua.

Vihaan joulua, vaikka perheelleni se on vain muutama päivä muiden joukossa. Ainoa mikä on erilaista on ruoka, se suuri vihollinen. Pää laskee kaloreita ja numerot vilisee silmissä. Voinko syödä tuota, jos otan vähän tätä voinko ottaa enemmän tuosta. Pysyykö kalorit tietyssä määrässä, syö järjestelmällisesti, yksi ruokalaji kerrallaan. Harhat jahtaa mua. Mä oon umpikujassa ja väsynyt.

Päiväosastolla aloittaminen voi kestää jopa helmikuuhun asti. Tällä hetkellä yksikin päivä on suuri taistelu. Lääkäri sanoo että syömään opettelu voisi olla yksi haaste päiväosastolla. Mä en enää tiedä mitä kaikkea mun pitää opetella. Syömään, käymään koulussa, pesemään hampaat yksin ollessa, suihkussa käyminen.... Lista jatkuu ja jatkuu.

Mä olen tavallaan jo luovuttanut kaiken suhteen. Mä olen päättänyt kuolla. Mä en elä vanhaksi. Mä antaudun mun mielelle. Mä menen pohjalle enkä koskaan enää nouse sieltä.



Rauhallista joulua jokaiselle joka tämän lukee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan jokaista kommenttia.