Sain viime käynnillä kerrottua hoitajalleni paljon asioita, esimerkiksi peloistani, näköharhoista ja itsetuhoisuudesta. Ruoka-asioista en puhunut, en olisi edes voinut sillä isäni oli mukana. Sanotaan nyt kuitenkin näin että ruoka ja liikunta hallitsee mun elämää liikaa. Olen hamstrannut turvaruokia sen varalta jos tuntuu että repsahtaa syömiseen.
Päätettiin, että hän ottaa asiani puheeksi tiimipalaverissa, ja hän jo alustavasti ehdotti päiväosastoa. Olen ollut nuorten päiväosastolla kolme kertaa, nyt menisin nuorten aikuisten puolelle. Kunpa voisi olla alaikäinen.
Mä oon saanut painon alemmas. Aamupaino oli 44.8 kiloa. Tällä viikolla lähtenyt 2 kiloa. Huominen paino pelottaa. Äsken mun oli pakko syödä, en halua valvoa taas koko yötä sen takia, että nälkä ei anna unen tulla. Ei vaikka unilääkkeet olisin ottanut.
Koeviikko menossa. Koulussa sovittiin, että käyn tekemässä kursseja sitten kun saan perusasiat kuntoon. Ei mun ole järkeä opiskella kun en osaa normaalia arkiasioita kuten syödä, nukkua tai kulkea julkisilla. Ehkä näin on ihan hyvä, ärsyttää vaan etten pysty opiskelemaan. Olin mä sentään tänään "töissä", eli taas avustamassa yhden tv-sarjan kuvauksissa. Jee, oon saanut edes jotain aikaiseksi.
Tämän jakson kursseista pääsen läpi luultavasti vain äidinkielen. Parempi sekin kun ei mitään. Kai. Mä en tiedä haluanko mä parantua ja päästä normaaliin elämään. Ei mua kiinnosta. Mä haluaisin vaan kuolla pois, ei tää maailma ole mua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan jokaista kommenttia.