perjantai 20. tammikuuta 2017

16

Pitäisi mennä nukkumaan mutta ahdistus valtasi koko mun kropan. Mun sisko meni jo nukkumaan ja mä jäin olohuoneeseen. Mä puhuin yhden mun kaverin kanssa ja puhuttiin tosi vaikeistakin asioista. Jotenkin kaikki pahat muistot tulvahti mun mieleen ja nyt mun tekee mieli vain itkeä ja viiltää, mutta kumpaakaan en voi tehdä. Miten mä koskaan pääsen näistä muistoista eroon, miten mä tuun oppimaan elämään niitten kanssa. Miten mä voin koskaan elää itseni kanssa, kun tiedän mitä kaikkea mun kropalle on tehty. Mä olen likainen, se on kuin merkitty muhun. Mua ei saa enää puhtaaksi, mä olen aina tahrittu. Mä ällötän itseäni. Mä vihaan tätä ruumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan jokaista kommenttia.