17

Mä syön aivan liikaa, mun mieli ajattelee että jes, nyt syödään paljon kun sitä ei tiedä millon seuraavan kerran ruvetaan mahdollisesti paastoamaan. Voi kun mä haluaisin pois tästä helvetin noidankehästä. Mutta onko se edes mahdollista? En mä halua sitä tarpeeksi.

Mä olin vähän aikaa sitten edes vähän onnellinen. Silloin kun olin katsomassa Apulantaa Helsingissä. Mutta sen jälkeen se sama harmaa arki alkoi. En mä koe olevani yhtä masentunut kuin vaikkapa marras- ja joulukuussa. Jotenkin tämä masennus on erilaista, ei ihan niin toivotonta mutta silti raskasta.