18

Selailin vanhaa blogiani ja suutun itselleni. Mä olen ollut todella pieni joskus, katson lukuja joita olen listannut ja mietin että missä vaiheessa mä oon päästänyt itseni näin suureksi? Vuosi sitten näihin aikoihin painoin 6 kiloa vähemmän. Olen 6 kiloa lihavampi, täynnä läskiä. Hyi helvetti.

Päiväosastolla menee ihan ok, eilen tuli uusi tyttö joka on todella laiha, hän on anorektikko. Mä olen kateellinen, mä olen niin suuri verrattuna häneen. Hän on muutenkin kaunis ja omaperäisen näköinen. Mä olen ruma. Ja lihava. Kuulostaapa kauniilta.

Mun tekee mieli oksentaa mutta en aio ryhtyä siihen enää.

Olen tutustunut muutamaan ihmiseen tuolla päiväsairaalassa, ollaan pelattu Scrabblea ja oltu musiikkihuoneessa soittamassa. En mä kunnolla osaa mitään soittaa, mutta basso, kitara ja koskettimet menee ihan okei. Vielä kun osaisi laulaa.

Musta tuntuu että mun aivot ei toimi kunnolla. Tiiän kyllä että nälkiintyminen muuttaa aivoja, saan kuulla siitä kyllä. Mutta en ole enää (paljoa) alipainoinen, mun aivojen pitäisi toimia. Mutta mä en pysty keskittymään kunnolla mihinkään, mun on pakko heilua ja tehdä jotain liikettä koko ajan, en osaa muodostaa puhuessa normaaleja lauseita saati muistella mitään asioita. En muista tästäkään viikosta mitään. Mikä mua vaivaa?

Mä odotan kevättä ja kesää. Sitä kun tulee lämpimät ilmat ja pääsee ulos. Lämpimällä säällä tulee liikuttua paljon ja siinä palaa kaloreita hyvin. (Tekosyitä sille etten liiku talvella). Ei talvella tee mieli lähteä juoksemaan kylmään. Teen mä sitäkin, mutta kesäisin vedän 10 kilometrin lenkkejä ja esimerkiksi rullaluistelen siihen päälle.

Outoa puhua kesästä kun tuntuu ettei jaksa elää edes tätä talvea loppuun. Viime joulukuussa olin aivan varma että tapan itseni tämän talven aikana. En ole ainakaan vielä kuollut. Tuskin edes pystyisin tappamaan itseäni.

Sekavaa tekstiä. Blogillani on paljon vähemmän katselukertoja kuin vähän aikaa sitten. En ihmettele, tälläistä sekavaa tekstiä on vaikea lukea.