Syvemmälle masennukseen (44)

Lyhyessä ajassa vointi on romahtanut tooodeeella alas. Pari viimeisintä viikkoa on ollut ajoittain sietämätöntä pinnistelyä.

Kahden viikon aikana olen valehtelematta nukkunut joka yö maksimissaan kolme tai neljä tuntia. Herään öisin useaan kertaan paniikkikohtaukseen tai ahdistukseen, ja valvon joka kohtauksen jälkeen parisen tuntia ennen kuin saan taas unta hetkeksi. Ja koska en nuku kunnolla, ei päivisinkään asiat suju kuten pitäisi. En pysty keskittymään tunneilla, paniikki on läsnä aivan koko ajan, ei ole pitkään aikaan ollut "normaalia" hetkeä. Tämä kaikki vetää mielialaa todella alas, ja joka toinen hetki tekisi mieli vetää itsensä vain hirteen.

Ihmismassat häiritsevät enemmän kuin aikoihin. Eilen ruokakaupassa käydessä teki mieli käydä jokaisen vastaantulevan kurkkuun käsiksi ja raivota käytävillä. Sanoin terapeutilleni viime käynnillä että mua ahdistaa kirjoitukset mm. sen takia, että ne tehdään salissa ja siellä on aivan helvetisti ihmisiä. Tähän terapeuttini vain tokaisi että ei hän usko että ihmiset on mulle se ongelma. Voi jumalauta. Eivät ne ihmiset ehkä suurin ongelma ole mutta mä olisin ikionnellinen JOS saisin tehdä kokeet erillisessä tilassa. Mutta ei kouluilla ole resursseja tarjota sellaisia ylellisyyksiä opiskelijoilla, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää. Varmasti moni muukin kaipaisi ja tarvitsisi pienempää tilaa kirjoittaessa.

Ainiin, painokin on tippunut vahingossa. Oikeasti vahingossa. Mulla ei ole ruokahalua. Painan taas vähän yli 47 kiloa. Jippii.

Yritin varata lääkärilleni aikaa jotta voisimme katsoa näitä asioita yhdessä. Hän tulee kuitenkin töihin vasta ensi viikolla, ja mulla on kahden viikon päästä aika. En usko että hän pystyy varaamaan mulle ensi viikoksi aikaa. Lääkkeitä pitäisi varmaan lisätä tai vaihtaa. Olen aina ollut jonkin verran "lääkevastainen" ja suosin lääkkeettömyyttä, mutta nyt mä en enää pärjää ilman kunnollisia troppeja. Usein kuulen lauseen "Kyllä ne paniikkikohtaukset iän myötä helpottavat". No ei kyllä välttämättä helpota, mä olen saanut niitä aivan koko elämäni ajan, en usko että omalla kohdallani tässä on mistään iästä kyse. Menee hermot.

Kesätöitä pitäisi hakea, ja koska haen hieman erilaiseen paikkaan töihin, mun pitäisi aloittaa ennakkotehtävien teko. Ja kirjoituksiin luku. Mä haluan tämän pään kuntoon että pystyn tekemään parhaani. Mulla loppuu kohta oikeasti aika.